Olen vihdoin saanut katsottua läpi digiboxiin sullotut osat sarjasta Miksi demokratia? Sarjan osat esitettiin televisiossa lokakuun puolivälissä. Miksi demokratia? Why Democracy? oli maailman yleisradioyhtiöiden yhteinen projekti, johon osallistui 38 maata. Suomessa näytettiin kaikkiaan kymmenen eri dokumenttilyhytelokuvaa, jotka olivat seuloutuneet näytettäväksi alun perin noin kahdeksasta sadasta ehdotuksesta.
Sarjan osat herättivät monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Dokumenteista koskettavin oli mielestäni aivan ensimmäiseksi tullut Äänestä minua! Se kertoi kiinalaisesta koulusta ja sen kolmasluokkalaisista, jotka ensimmäisen kerran saivat soveltaa demokratiaa ja valita luokalle valvojaoppilaan kolmesta ehdokkaasta. Ehdokkaat olivat opettajien valitsemia. Ehdokkaat olivat innostuneita ehdokkuudestaan ja heidän piti käydä läpi kolmivaiheinen "kampanja" eli esiintyä luokalle ja esitellä taitojaan, osallistua väittelyyn toisen ehdokkaan kanssa ja lopuksi ennen vaalia pitää herättävä puhe siitä, miksi juuri hänet pitäisi valita valvojaoppilaaksi.
Ällistyttävää oli se, miten demokratia jo noin pienien keskuudessa sai kummallisia piirteitä. Yksi ehdokkaista oli tyytyväinen tultuaan valituksi ehdokkaaksi, koska "silloin voi käskeä muita". Myöhemmin puheessaan hän julisti, että jos hänen valitaan, hänestä tulisi demokraattinen esikuva muille eikä diktaattori. Kampanjat saivat myös heti loanheiton luonnetta, vaikka oli kyse kolmasluokkalaisista!
Jokainen ehdokas sai valita luokasta kaksi avustajaa. Heitä ehdokkaat käskivät buuaamaan muille ehdokkaille esitysten jälkeen ja tuomaan esille, että esitys oli huono. Näin esiintyvä ehdokas saatiin itkemään. Kukin ehdokas teki "vaalityötä" kehottamalla äänestämään juuri häntä. Loppumetreillä yksi ehdokkaista sai toisen ehdokkaan avustajan puolelleen. Kilpailu oli kovaa, kasvoja ei saanut menettää ja häviäminen kirvoitti kyyneliä, joihin avustajien sympatiakyyneleet antoivat oman lisänsä.
Mutta huikeinta oli vanhempien käyttäytyminen. Alusta lähtien he ryhtyivät sparraamaan kolmasluokkalaistaan: puheita ja esiintymistä hiottiin kotona koulupäivän jälkeen. Välillä puheeseen oli tulla niin vaikeita lauseita, etteivät lapset itse olisi ymmärtäneet sanotusta mitään. Vanhemmat siis syöttivät suoraan sanoja ehdokkaan suuhun. Erään ehdokkaan vanhemmat tarjosivat koko luokalle junaretken voidellakseen äänestäjiä.
Kampanja oli siis täynnä uhkailua, mustamaalaamista, taivuttelua, loanheittoa, lahjontaa ja toisen kunnioittamisen unohtamista kuin jonkin suurvallan presidenttikampanjassa ikään. Vanhemmat näyttivät siirtävän lapsilleen tällaista mallia itsestäänselvyytenä. Jäin miettimään, voiko demokratia missään paikassa tai missään muodossa olla "puhdasta", jos näin kova kisailu on tosiasiallista jo pelkän 8-vuotiaan valvojaoppilaan valinnassa?
Dokumenttisarjan osa Taksi pimeyteen kertoi kidutuksista Afganistanissa ja Irakissa. Ohjelmassa esitettiin todistusaineistoa kidutuksen "hyväksymisestä" varsin korkealla tasolla. Dokumentti oli järkyttävä: kuulustellaanko vai tehdäänkö jotain muuta?
Rouva Presidentti puolestaan kertoi Liberian johtoon nousseesta naispresidentistä, joka joutuu rakentamaan yhteiskuntaa sodan jäljiltä. Tehtävä näytti välillä epätoivoiselta, oli aloitettava varsin perustavista asioista.
Hämmästystä herätti Egyptistä kertova osa Me valvomme. Ihmiset eivät päässeet äänestämään vapaasti. Vaalihuoneistojen ovet suljettiin, vaikka vain osa äänestäjistä oli päässyt äänestämään. Vaaleja valvovat tuomarit eivät pystyneet toimimaan ilman että heidän toimiinsa vaikutettiin. Ohjelmassa kerrottiin kolmen naisen perustamasta liikkeestä, jonka tarkoitus oli edistää tuomarikunnan riippumattomuutta.
Usko ja pelko käsitteli Tanskassa julkaistuja Muhammed-pilapiirroksia sananvapauden näkökulmasta. Islamilaisissa maissa järjestettyjen mielenosoitusten ja Tanskan suurlähetystörakennusten polttamisten taustat saivat hämmennyksiin. Erilaisia voimia on totisesti liikkeellä!
Dokumenttien läpikäyminen oli tietenkin surullista katsottavaa, koska niin paljon on sarkaa kynnettävänä demokratian eteenpäin viemisessä. On myös tärkeää pohtia itse kysymystä "Miksi demokratia?" Kysymys on vaikea, kuten yksi kollegani totesi. Miksi demokratia eikä jotain muuta? Miksi juuri demokratia on hyvä? Onko se samalla tavoin hyvä kaikista maailman kolkista katsottuna?
Sarja avasi silmiä demokratian tilasta eri maissa, mutta se oli antoisa myös siksi, että sen ansiosta havahtui taas näkemään, miten erilaista elämä eri puolilla maailmaa on.
Kristiina Hakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti