Parlamenttikirjasto

perjantai 30. joulukuuta 2011

Johtajan iloja ja haasteita


Kuluneena vuonna on kirjastossamme vallinnut tekemisen meininki!

Alkuvuonna kirjastomme hallitus hyväksyi eduskunnan ulkopuolisten asiakkaiden palvelun strategian nimellä "Iloa ja hyötyä Eduskunnan kirjastosta" ja aloimme heti innokkaasti toteuttaa siinä ideoituja asiakaspalvelun kehittämishankkeita.

Erityisen ylpeä olen loppusyksystä julkaistusta LATI-palvelusta, johon kootaan keskeisiin lainsäädäntöhankkeisiin liittyvää aineistoa. Uusi palvelu on saanut runsaasti kiitosta niin eduskunnasta kuin muiltakin asiakkailta.

Samaan aikaan olemme suunnitelleet kirjaston muuttoa ja tulevia väliaikaistiloja Postitalon neljännessä kerroksessa, evaluoineet kokoelmia ja karsineet niitä. Kirjastotilojen peruskorjauksen tilasuunnittelu on myös ollut koko ajan meneillään. Tämä kaikki on hoidettu asiakaspalvelun laadun kärsimättä!

Kirjaston johtajan ilona ovat kiitosviestit, joita asiakkaat lähettävät asiakaspalveluun ja joita olen pyytänyt lähettämään minulle tiedoksi. Niitä tulee johtajalle asti lähes viikottain.

Kritiikkiä asiakkailta on tullut tulostuksen muuttamisesta muun kuin eduskunta- ja lainsäädäntöaineiston osalta maksulliseksi. Olimme pakotettuja päätökseen, koska kirjastostamme oli tulossa kaikkien tuntema opinnäytetöiden tulostuspaikka. Tulosteista ja kopioista joutuu siis nykyään maksamaan saman kuin yliopistolla. Opinnäytetöiden tulostuksen resursointi kuuluu mielestäni oppilaitosten kirjastoille, jos sitä verovaroilla halutaan tukea. Eduskunnan kirjasto tukee kyllä opiskelijoita, tutkijoita ja kansalaisia tarjoamalla maksutta käyttöön kokoelmamme, tilamme ja maan parhaaksi kehutun tietopalvelumme, muutamia palveluita mainitakseni.

Kun luodaan uusia sisältöpalveluja, on jostakin vanhasta luovuttava. Me olemme luopumassa erillisistä  neuvonnan ja tietopalvelun päivystystiloista yhdistämällä asiakaspalvelumme yhteen pisteeseen. Alamme kokeilla sitä jo Postitalossa.

Edessä on haasteellinen kahden vuoden jakso omia tilojamme huomattavasti pienemmissä tiloissa, joissa rauhallisten lukutilojen määrä on murto-osa siitä, mitä omissa tiloissamme on. Pyrkimyksemme on kuitenkin palvella asiakkaitamme uusien haasteidenkin keskellä edelleen koulutodistuksen numeron yhdeksän arvoisesti, jonka saimme viime vuonna asiakkailtamme.

Kiitos asiakkaillemme kuluneesta vuodesta ja valta-osaltaan kiittävästä palautteesta!


Sari Pajula





perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulun rauhaa!


Kuluva vuosi on ollut taasen kiireinen, mutta nyt on aika rauhoittua pieneksi toviksi.


Blogitoimitus toivottaa lukijoilleen Rauhallista ja Sivistynyttä Joulua!



perjantai 9. joulukuuta 2011

Väärin muistettu vai oikein valehdeltu? Viisi kysymystä veteraanikansanedustajien muistitietoarkistosta

Kovin moni ei tiedä, että Eduskunnan kirjastoon on tallennettu ainutlaatuinen kokoelma muistitietoa entisiltä kansanedustajilta. Vuodesta 1988 lähtien karttunut kokoelma käsittää tällä hetkellä yli 340 keskimäärin vajaan kuuden tunnin pituista henkilöhaastattelua. Veteraanikansanedustajien muistitietoarkisto on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellisen laaja, pitkäikäinen, systemaattisesti koottu ja huolellisesti ylläpidetty.


Keitä haastatellaan?
Veteraanikansanedustajia ovat kaikki entiset edustajat riippumatta heidän edustajakautensa pituudesta. Haastateltavista on runsaudenpulaa: valikoinnin kriteerinä on käytetty eduskuntauran pituutta ja merkittävyyttä sekä haastateltavien ikää ja kuntoa. Puolueperustainen ja alueellinen tasapuolisuus on pyritty huomioimaan. Veteraanikansanedustajien muistitietoarkistoon tehdään vuosittain 12–15 uutta haastattelua.

Muistitietoarkiston ensimmäinen haastattelu tehtiin vuonna 1988 Paavo Susitaipaleesta, joka toimi Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) kansanedustajana noin puolitoista vuotta 1939–1941 ennen rintamapalvelustaan. Tuorein haastattelu on tehty marraskuussa 2011 Virpa Puistosta, joka vaikutti eduskunnassa SDP:n kansanedustajana vuodet 1987–2007.


Mikä on muistitietohaastattelu?
Veteraanikansanedustajan muistitietohaastattelu noudattelee teemarunkoa, jota sovelletaan kunkin haastateltavan uran erityispiirteisiin. Haastattelutilanteessa pyritään tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen, jossa haastattelija ohjaa keskustelua eri teemojen pariin. Haastattelun elämäkerrallinen teemarunko lähtee liikkeelle suvusta, kodista ja lapsuudesta ja päätyy nykyhetkeen, eduskunnan jälkeiseen työelämään tai eläkepäiviin. Haastattelun pääpaino on yhteiskunnallisen osallistumisen ja poliittisen uran kartoittamisessa. Eniten aikaa vietetään eduskunnassa, mutta haastateltavasta riippuen käydään myös ministeriöissä ja Brysselissä.

Muistitiedossa jokaisella on oma, ainutkertainen totuutensa. Haastateltavan ei enää tarvitse miettiä, miten hänen lausumansa vaikuttaa pörssikursseihin tai puolueen kannatukseen. Ei ole oleellista muistaa henkilön nimiä tai vuosilukuja – ne voidaan yleensä tarkistaa – mutta ainoastaan kukin haastateltava voi pukea sanoiksi henkilökohtaiset näkemyksensä vaalivoitosta, lama-ajan leikkauslistoista tai mustamaalaavasta edustajatoverista. On muistitiedon käyttäjän ongelma punnita, miten luotettavaa haastattelussa kerrottu tieto on. Väärin muistettu tai oikein valehdeltu voi olla kiinnostavaa ja hedelmällistä tietoa. Veteraanikansanedustajien muistotietoarkiston laajuus mahdollistaa edustajien tulkintojen vertailun.


Miksi veteraanikansanedustajilta kerätään muistitietoa?
Veteraanikansanedustajien muistitiedon tallentaminen on Suomessa katsottu osaksi eduskunnan vakiintunutta toimintaa. Mitä täydellisemmäksi ja pitkäikäisemmäksi kokoelma karttuu, sen arvokkaampi se on kansallisesti ja kansainvälisesti. Muistitiedon avulla eduskunta samalla vahvistaa omaa instituutiotaan: koska kansanvalta ja demokratia ovat Suomessa perusarvoja, myös entisten edustajien näkemykset ovat lähtökohtaisesti arvokkaita. Muistitietoarkistolla on säilyttävä tehtävä: voimme esimerkiksi yhä kuunnella joidenkin kansanedustajien ääntä, jotka rakensivat Suomea sotien jälkeen.

Toisaalta muistitieto on sitä arvokkaampaa, mitä enemmän sitä käytetään tieteellisen tutkimuksen lähdeaineistona. Edustuksellisen kansanvallan tärkeimpien toimijoiden muistelmat voivat tarjota aineistoa myös eduskuntainstituution kyseenalaistamiseen ja demokratian kehittämiseen.

Kolmanneksi, muistitietohaastatteluihin tallentuu ns. hiljaista tietoa, jota ei saada esiin muilla menetelmillä: Mitä saunavaliokunnassa päätettiin? Kenen poliittisen vastustajan sanaan saattoi luottaa? Millaisia sosiaalisia verkostoja ja epävirallisia kuppikuntia eduskunnassa kulloinkin vaikutti?


Ketkä voivat käyttää muistitietoarkistoa?
Veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston käyttö on luvanvaraista. Eduskunnan kirjaston johtaja myöntää lupia tieteelliseen tutkimustarkoitukseen. Syksystä 2010 lähtien myös pro gradu -tasoisten opinnäytteiden laatijoille on myönnetty tutkimuslupia. Kullakin haastateltavalla on oikeus määritellä käyttöehdot omaan haastatteluunsa. Voimassa olevia käyttörajoituksia on tällä hetkellä alle 10 prosentissa haastatteluista.

Muistitietoaineisto ei ole julkista, koska alusta lähtien on katsottu, että haastattelutietojen välitön käyttömahdollisuus esimerkiksi tiedotusvälineissä vaikuttaisi haastattelutilanteeseen ja kertyneen aineiston luonteeseen. Tieteen pelisääntöjen noudattaminen on tae sille, että veteraanikansanedustajien luottamusta ei käytetä väärin.


Mihin muistitietoaineistoja on käytetty ja mihin niitä voitaisiin käyttää?
Veteraanikansanedustajien muistitietoa on käytetty lähteenä yksittäisissä henkilöhistoriallisissa tutkimuksissa sekä puoluehistorioissa. Teossarjan Suomen eduskunta 100 vuotta artikkelit kansanedustajien arjesta ja eduskunnasta sosiaalisena yhteisönä perustuivat pääosin muistitietoon.

Entisten kansanedustajien haastattelukokoelmassa riittäisi aineistoa useammallekin eri lähestymistapoja hyödyntävälle tutkimusprojektille. Alkuun pääsee esimerkiksi tutustumalla Kristiina Graaen ja Marjatta Hietalan teokseen Suullista historiaa. Veteraanikansanedustajat haastateltavina (1994), jossa julkaistu haastattelun teemarunko on ollut käytössä vuoteen 2009 saakka.


Tervetuloa tutkimaan!

Joni Krekola

Lisätietoja: http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/arkisto/veteraanit.htx





perjantai 2. joulukuuta 2011

Osallistu, paljasta, paranna! – OpenlyLocal!

Voiko yksi palvelu lisätä mahdollisuuksia vaikuttaa kotipaikkaa koskeviin päätöksiin? Voiko viranomaistoimintaa saada läpinäkyväksi? Englannissa OpenlyLocal on palvelu, jossa nämä tavoitteet on toteutettu rohkeasti ja uudella tavalla. Se jakaa viranomaistietoa, avaa niiden taustoja ja tarjoaa mahdollisuuksia osallistua paikallisiin verkkoyhteisöihin.

OpenlyLocal käynnistyi 2009 pienin resurssein. Palvelun perustaja, entinen toimittaja Chris Taggart kertoo, että hän ei jäänyt odottamaan viranomaisilta tietoja, vaan alkoi koota aineistoa hallinnon eri portailta systemaattisesti, jatkuvasti ja oma-aloitteisesti. OpenlyLocalin tunnuslause "making local government more transparent” näkyy kaikessa laajuudessaan kokoavalla verkkosivustolla, joka sisältää tietoja paikallis- ja aluehallintoyksikköjen päätöksentekoelimistä: yli 160 valtuustosta (councils) ja lähes 6 800 lautakunnasta (committees). Palvelun aineisto kootaan paikallisviranomaisten lisäksi myös kansallisista tilastoista ja keskushallinnosta.


Mihin veropuntani menevät?

OpenlyLocal kertoo valtuustojen ja lautakuntien jäsenet, niiden puolue- ja uskontokuntajakaumat, kokousten ajankohdat ja asialistat. Eri paikkakuntia koskevien sivujen rakenne on samanlainen, mikä helpottaa tietojen vertailua. Alueen väestöpohjaa kuvataan mm. asukasmäärillä ja ikäjakaumilla.

Mihin veropunnat menevät? Taulukot kertovat, kuinka paljon varoja on käytetty mm. koulutukseen, sosiaaliturvaan, ympäristöpalveluihin ja teiden ylläpitoon. Mitkä ovat suurimmat yksityiset palvelujen ja tavaroiden toimittajat, joita paikallishallinnossa käytetään? Joillakin sivuilla voi lukea myös tilintarkastusraportteja.


Tiedot vapaasti käytettävissä

Osa OpenlyLocal-sivuston tiedoista on esitetty ja koodattu siten, että niitä voi vapaasti käyttää ja analysoida. Alun vastahakoisuudesta on siirrytty win-win –tilanteeseen. Aberdeenin kaupunki kehottaa: ”We want people who live or work in, or visit, Aberdeen to get involved in this initiative by using, transforming, and sharing information.”


Asukkaiden verkkosivustot

Sivustolla on hakemisto satoihin, asukkaiden perustamiin verkkoyhteisöihin. On paikkakunnan imagoa nostattavia ryhmiä (Stop Norwich Urbanisation, Birmingham Alive), ympäristöasioihin keskittyviä ryhmiä (Acocks Green Focus Group) ja perhesivustoja (Bath Mums).

OpenlyLocal-sivuilla tarjotaan linkkejä myös muihin kansalaisaktiivisuutta tukeviin palveluihin. Jos lähitienoosi katuosuus kaipaa kunnostusta tai tien tukkeena on pysäköityjä autoja, ilmoita siitä Fixmystreet-verkkopalvelussa. Voit myös jättää kysymyksen viranomaisten vastattavaksi Whatdotheyknow-sivuilla.

Olemme Suomessa tottuneet toimittajien lähdesuojaan. Englannissa kansalaisaktiivisuutta turvataan lailla. Whistleblower on henkilö, joka paljastaa epäkohtia ja laittomuuksia viranomaisten tai yritysten toiminnassa ja jonka turvana on laki, Public Interest Disclosure Act 1988.

Meillä Suomessa kuntien rakenneuudistuksen yhteydessä on kannettu huolta lähidemokratiasta. Isoissa kunnissa on entistä tärkeämpää tarjota uusia lähidemokratian ja vaikuttamisen muotoja. Kuka kertoisi tuotantoeläinten kelvottomista olosuhteista? Elintarviketurvallisuusviraston Eviran virkamies toivoi vastikään asiaa koskevan uutisoinnin yhteydessä, että kaikki epäkohdat tulisivat ilmi. Osallistuminen on välttämätöntä ja paljastukset eivät ole pahasta.

Kaisa Paavilainen