Suomalaisen politiikan tärkeimmät kirjat 1917- näyttely

Erään arvion mukaan kansanedustajat saavat eduskunnan istuntokaudella joka päivä 700 sivua erilaista tekstiä luettavakseen. Kansanedustajat eivät ole ainoastaan puhumisen vaan myös lukemisen ammattilaisia. Miksi kirjat ovat tärkeitä poliittisille päätöksentekijöille? Syitä on varmasti monia, tässä eräitä niistä: 

-Kirjat herättävät poliittisesti

-Kirjat antavat tietoa

-Kirjat kehittävät poliittista taitoa

-Kirjat auttavat yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa

-Kirjat puhuttavat

Mitkä ovat kansanedustajien eniten siteeraamia teoksia? Arvaatko kuka poliitikko on sanonut näin: "Mekin olemme lukeneet joitakin kirjoja, jopa oppineetkin niistä, ja annamme täyden arvon kirjojen viisaudelle, viisaiden kirjojen viisaudelle." Muun muassa näihin kysymyksiin vastaukset löytyvät tutustumalla näyttelyyn, joka on esillä Eduskunnan kirjastossa vuoden 2011 loppuun saakka.

Blogitoimitus

Oletko kuullut Eduskunnan kirjaston Wanha-kokoelmasta?

Aloitin työskentelyn Eduskunnan kirjastossa tänä syksynä ja koska olen taustaltani historioitsija ja pidän vanhoista kirjoista, olin heti innoissani, kun pääsin tutustumaan kirjastomme Wanha-kokoelmaan. Se sisältää nimensä mukaisesti vanhoja historiallisia kirjoja. Osa kirjoista on niin harvinaisia, ettei niitä ole Suomen muissa kirjastoissa. Olen syksyn aikana luetteloinut, täydentänyt luettelointitietueita ja tehnyt sijaintimuutoksia kokoelmaan, joten ajattelin kirjoittaa kokoelmasta hiukan ja tuoda sitä paremmin esille.

Mikä on Wanha-kokoelma?

Wanha – kokoelma on koottu parin viime vuoden aikana kirjaston kokoelmista eli kokoelman yhdistävänä tekijänä on niiden ikä. Kokoelma sisältää latinan, saksan, ranskan ja ruotsinkielisiä kirjoja 1500- luvulta vuoteen 1827 asti eli kirjoja, jotka ovat ilmestyneet ennen Turun paloa.

Kirjat käsittelevät aiheeltaan historiaa, juridiikkaa ja valtio-oppia. Joukossa on myös paljon väitöskirjoja. Kokoelma sisältää yhteensä noin 650 kirjaa.

Kuriositeettina mainittakoon, että kokoelman vanhin kirja on vuodelta 1571, nimeltään: Iustiniani imperatoris edicta : item Iustini, Tiberii ac Leonis Augustorum Nouelle constitutiones; Henrico Agylæo interprete.

Kirja käsittelee Bysantin valtakunnan lakia ja säädöksiä. Se on kirjoitettu muinaiskreikaksi, mutta on käännetty myös latinaksi.

Kokoelmasta löytyy myös jonkin verran käsinkirjoitettuja teoksia, kuten mm. alla oleva teos 1700 – luvulta: Nehrmans förklaring öfwer rättegångs balken.

Wanhoja kirjoja luetteloidessa ei ikinä tiedä, mitä tulee vastaan. Yllätyksistä voisi mainita esimerkiksi sen, että yhden kirjan välistä löytyi kuivattuja kasveja. Ties kuinka kauan ne olivat olleet siellä, joten jätin ne edelleen lepäämään kirjan väliin☺  Samoin wanhoissa kirjoissa on myös viehättävä historian tai wanhan kirjan tuoksu, mitä ei löydy uusista kirjoista.


Miten saan kirjat luettaviksi?

Koska kirjat ovat vanhoja, niitä ei saa kotilainaan, mutta niitä voi lukea kirjaston lukusalissa. Kirjat saa luettaviksi tekemällä Selman kautta aineistopyynnön. Kirja noudetaan asiakkaalle tunnin sisällä aineistopyynnön tekemisestä. Kirjojen harvinaislaatuisuuden vuoksi kirjoja annetaan kaukolainaksi vain poikkeustapauksissa, mutta kirjoista voidaan pyydettäessä skannata kopioita.


Tervetuloa Eduskunnan kirjastoon ja tutustumaan kokoelmaan!

Soili Lintunen

Me muutamme - mutta kaikki ei muutu

Eduskunnan kirjasto on nykyisten tilojen remontin takia siirtymässä väistötiloihin kevättalvella 2012. Asiasta on jo uutisoitu sekä TV:ssä että sanomalehdissä. Näillä näkymin väliaikainen kirjaston toimipaikka (väistötila) tulee sijaitsemaan Postitalon 4. kerroksessa. Väistötiloista palatttaneen remontoituihin tiloihin vuosien 2013-14 vaihteessa.

Arviolta puolentoista vuoden toiminta väliaikaisissa tiloissa ja sen jälkeen paluu Aurorankadulle edellyttää monenlaista etukäteissuunnittelua ja erilaisia väliaikaisratkaisuja. Ennen muuttoa kokoelmia tulee evaluoida ja hyllymetrejä mitata, asiakkaita tiedotettava, palveluja arvioitava jne.

Väistötiloissa asiakkaiden käytettävissä tulee olemaan nykyiset peruspalvelut kuten neuvonta- ja tietopalvelu, elektronisia aineistoja ja Selma kokoelmatietokanta. Mikrofilmiaineistojen käyttö sekä muu aineiston kopiointi ja Kansalliset digitaaliset kulttuuriaineistot -materiaalin käyttö on mahdollista. Myös arkistopalvelut ovat käytettävissä. Vähemmän käytetty osa arkistoaineistosta on sijoitettu Kansallisarkiston Siltavuoren tiloihin, joten tämän aineiston käyttöön saaminen hidastuu. Itsepalvelukokoelman ja lukusalin julkaisut pyritään sijoittamaan Postitalon yhteyteen. Eräistä palveluista ja vasteajoista joudutaan tinkimään väistötilojen pienuuden vuoksi. Tutkijasalipalveluita ei voida järjestää ja lukupaikkojakin on niukalti.

Muuttoa väistötiloihin voidaan tarkastella paitsi hankalana ja epämiellyttävänä väliaikaisvaiheena myös toisenlaisesta vinkkelistä: se voi olla myös mahdollisuus. Työhuoneeseeni on vuosien saatossa kerääntynyt tarpeettomaksi käynyttä aineistoa ja tavaraa: vanhentunutta ATK-kirjallisuutta, raportteja, keskusyksikköjä ja näyttöjä. Olen jo pitempään katsellut tätä roinaa kyllästyneenä kykenemättä ryhtymään asiassa toimeen. Muuttotilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkiutua niistä eroon! Siksi en koe luopumisen tuskaa vaan irti päästämisen helpotusta – vähemmän on enemmän!

Samalla muuttotilanne voi yleisemminkin olla omien työ- tiedonorganisointitapojen tarkistuspiste. Tarvitsenko vielä tätä paperia, jos uudempi versio on tarvittaessa saatavissa verkosta? Voisiko Areenaa (intranet) tai sosiaalista mediaa verkkona ja verkostona hyödyntää enemmän tärkeiden aineistojen tallennuspaikkana tai tiedonlähdevinkkien paikallistamisessa?

Postitalo mahdollisena väistötilana on mielestäni kiehtova ajatus. Lähellä Eduskuntaa ja ydinasiakkaita on hyvä olla, koska siinä on paikkamme. Toisaalta Rautatieaseman seutu on hyvin vilkasta aluetta: päivittäin sen ohi, ali tai läpi kulkee ehkä kymmeniäkintuhansia työmatkalaisia, opiskelijoita, eläkeläisiä jne. Tässä joukossa on sekä vanhoja asiakkaita että mahdollisia uusia, joille kirjastolla voisi olla jotakin annettavaa. Miten tämä potentiaalinen asiakaskunta tavoitettaisiin? Pelkkä hyvä fyysinen sijainti itsessään ei riitä. Toinen kysymys on, voitaisiinko väistötilan yhteydessä pohdiskella ja kehittää sellaisia uusia palvelumuotoja tai toimintatapoja, joilla tavoitettaisiin entistä laajempi asiakaskunta myös palattaessa Aurorankadulle?

Elise Pirttiniemi Helsingin yliopiston kirjastosta kävi taannoin Eduskunnan kirjastossa kertomassa kokemuksistaan kirjastojen muutosta. Hän totesi, ettei muutosta koskaan tiedoteta liikaa. Sekä vanhojen asiakkaiden säilyttäminen että mahdollisten uusien asiakkaiden hankkiminen edellyttää muuttotilanteessa erityistä paneutumista tiedottamiseen ja viestintään. Tiedotuksen tulee olla sekä ennakoivaa että ajantasaista ja siihen tulee sisältyä mahdollisuus asiakaspalautteeseen. Eduskunnan kirjastolla onkin verkossa muuttoon liittyvä erityinen muuttotiedotesivusto, jossa on jo useita tiedotteita ja uusia on tekeillä (Kts. viimeisin).
Verkossa tapahtuvan tiedottamisen lisäksi tarvitaan luonnollisesti myös suullista ja paperimuotoista tiedottamista. Olisiko myös syytä väistötilavaiheen aikana jalkautua järjestöjen tapaan kyltin kanssa Elielin aukiolle houkuttelemaan asiakkaita Postitalon tiloihin?

Uusia asiakkaita etsittäessä mielestäni ns. yleistiedottamisen ohella olisi syytä panostaa myös kohdeviestintään tietyntyyppistä aineistoa etsiville asiakasryhmille. Kokoelmien osalta Eduskunnan kirjastossa on oikeus- ja yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden lisäksi runsaasti esimerkiksi paikallishistoriaa käsittelevää kirjallisuutta, josta alati lisääntyvä sukututkijoiden joukko voisi olla kiinnostunut.

Palvelu eduskunnalle on kirjaston toiminnassa etusijalla, mutta koska Eduskunnan kirjasto on eduskunnan lisäksi kaikille avoin kirjasto, myös muiden asiakasryhmien palveluun ja palveluiden kehittämiseen tulee edelleen panostaa. Otamme myös edelleen mielellämme vastaan asiakaspalautetta, joka toimii osaltaan palvelujen kehittämisen tukena.

Paluumuuton jälkeen Aurorankadun tilat ovat ajanmukaiset: ilma kiertää kesälläkin ja talvella ei tarvitse palella, suljettuja kokoelmia avataan enemmän itsepalvelukäyttöön, pyörätuolilla pääsee liikkumaan nykyistä helpommin. Kaikki hyviä asioita, joiden avulla entiset ja uudetkin asiakkaat tulevat toivottavasti viihtymään kirjaston uusituissa tiloissa.


Heikki Rajala


Linkki: Postitalon kuvia