Informaatiotutkimus, vuodesta 1981 ilmestynyt ja
mm. kirjasto- ja tietopalvelualan kysymyksiä käsittelevä
tieteellinen lehti on nyt siirtynyt avoimeen julkaisemiseen,
eli open access -lehdeksi.
Vuosikerran 2008 ensimmäinen numero on juuri ilmestynyt.
Vastaisuudessa lehti ilmestyy sekä painettuna vuosikirjana että digitaalisesti
neljä kertaa vuodessa.
Päätoimittaja Kai Halttunen kirjoittaa, että tavoitteena on digitoida lehden verkkosivuille myös aiemmat vuosikerrat vuodesta -81 alkaen.
Kirjastoalan lehdistä avoimeen julkaisemiseen on aiemmin siirtynyt Suomen tieteellisen kirjastoseuran lehti Signum. Kirjastoalaa käsittelevät blogit,
kuten Kansalliskirjaston Digitaalinen kirjasto, kertovat
myös omalta osaltaan julkaisumuotojen muutoksesta: enää laadukkaita tekstejä ei julkaista pelkästään paperilla.
Uusin informaatio voi elää verkossa hyvinkin pitkään ennen kuin se muuttuu painomusteeksi.
Kimmo Tuominen
Parlamenttikirjasto
torstai 29. toukokuuta 2008
tiistai 27. toukokuuta 2008
Julkinen informaatio – kauppatavaraa vai julkishyödyke?
Kuinka julkiseen informaatioon suhtaudutaan? Pitäisikö se nähdä viraston tai muun organisaation kauppatavarana vai pikemminkin julkishyödykkeenä? Miten julkisesta informaatiosta tehtäisiin mahdollisimman helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää? Tällaisia kysymyksiä pohdittiin Informaatiotutkimuksen yhdistys ITY ry:n ja Eduskunnan kirjaston järjestämässä tietovarantopolitiikkaseminaarissa viime lauantaina. Aihetta lähestyttiin terveystiedon, juridisen tiedon sekä paikkatiedon näkökulmista.
Perustietovarannot
Julkishyödyke on yksityishyödykkeen vastakohta: lukuisat henkilöt voivat kuluttaa julkishyödykettä samanaikaisesti haittaamatta tai estämättä toistensa kuluttamisen mahdollisuutta. Julkishyödykkeenomaisen informaation jakaminen ei välttämättä vähennä sen arvoa, vaan se voi jopa lisätä sitä – myös taloudellisessa mielessä. Kansanedustaja Jyrki Kasvi argumentoi blogissaan taannoin kotimaisen paikkatiedon maksuttomuuden puolesta:
Maksuttomuus/maksullisuus-problematiikkaa voi hahmottaa taloudellisten hyötyjen lisäksi myös kansalaisten perusoikeuksien ja demokratian toteutumisen näkökulmasta. Timo Kuronen teki 90-luvun loppupuolella selvityksen "Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia" (ks. saatavuus Selmassa). Selvityksessään hän nosti esiin kysymyksen siitä, mitkä julkisesti tuotetuista tietokannoista ovat kansalaisten perustietovarantoja, eli sellaisia tiedonlähteitä, joiden maksuttoman käytön tulisi kuulua jokamiehen ja -naisen oikeuden piiriin.
Lääketieteellisen ja oikeudellisen tiedon saatavuus ja ymmärrettävyys
Esteettömään käyttöön kuuluu maksuttomuuden lisäksi myös tiedon ymmärrettävyys ja luotettavuus. Nämä edellytykset korostuvat, kun on kyse kansalaisten kannalta olennaisen tärkeistä, mutta tiedontuotannossaan hyvin pitkälle kehittyneistä tiedonaloista, kuten lääketieteestä ja juridiikasta.
Eija Hukka ja Annikki Roos Kansanterveyslaitokselta kertoivat lauantaiseminaarissa tervesuomi.fi-hankkeesta . Heidän mukaansa merkittävä osa tiedonhauista käsittelee terveystietoa: 4,5 % ja uusimpien selvitysten mukaan jopa 10 % tiedonhauista liittyy terveystietoon. Terveystiedon alueella tiedon laatu ja luotettavuus ovat olennaisia; alueella on myös paljon markkinointisävytteistä informaatiota ja puhdasta huuhaata. Tiedonhakijat arvioivat tiedon laatua rutiininomaisesti, eivätkä heidän tiedonarviointimetodinsa ole välttämättä kovin kehittyneitä. Terveystiedonhakijat etsivät paitsi lääketieteellistä informaatiota, myös vertaistietoa; esim. pitkäaikaissairaat ovat kiinnostuneita kohtalotovereidensa kokemuksista ja ajatuksista.
Tervesuomi.fi -portaali tulee toteutumaan eri organisaatioiden ja potilasjärjestöjen yhteistyönä. Olennaista on käyttäjänäkökulma ja yhden luukun periaate: informaation on tultava käyttäjän luokse, eikä tiedonhakijalta voi edellyttää syvällistä tietoa esim. terveydenhoidon organisaatioiden keskinäissuhteista. Yhden luukun periaate tuo selkeitä synergiaetuja myös sisällöntuottajille.
Tervesuomi.fi-portaalin brandiin kuuluu, että sen välittämät tiedot ovat luotettavia ja laadukkaita. Portaalin toteutuksessa hyödynnetään semanttisen webin teknologioita.
Hukan ja Roosin esityksen loppupuolella käsiteltiin kiinnostavasti myös Open access -julkaisemisen vakiintumista lääketieteeseen: vertaisarvioiduista lääketieteellisistä lehdistä kuuluu noin 10 % avoimen julkaisemisen piiriin. Vapaasti verkosta saatavilla (esim. artikkelin laatijoiden kotisivuilla) on kuitenkin muutaman vuoden sisällä noin 20 % vuosittaisesta lääketieteellisten artikkeleiden tuotannosta (yksityiskohtaisemmat tutkimustulokset löytyvät täältä).
Tuomas Pöysti Valtiontalouden tarkastusvirastosta käsitteli oikeudellisen tiedon saatavuutta kansalaisen näkökulmasta. Oikeusvaltion periaate lähtee siitä, että kansalaisella on paitsi oikeus myös velvollisuus ymmärtää lakia. Tämä periaate on kuitenkin hankalasti toteutettavissa nykyisenlaisessa säädöstulvassa.
Julkisella vallalla puolestaan on velvollisuus tehdä säädöksistä ja tuomioistuinratkaisuista mahdollisimman ymmärrettäviä. Ymmärrettävyysperiaatteen käytännön toteuttamisen tiellä on kuitenkin esteitä: säädöskokoelmaa ja lakikirjaa ei ole kirjoitettu maallikoille; oikeudellisen tiedon ymmärtäminen edellyttää myös oikeudellisen systematiikan sekä säädös- ja normihierarkian hahmotuskykyä. Kirjastoilla ja joukkotiedotusvälineillä on tärkeä rooli oikeudellisen tiedon välittämisessä ja popularisoinnissa. Pöystin mukaan tarvittaisiin yhtenäinen oikeudellisen tiedon portaali, joka parantaisi taustoittavan ja ymmärrystä tuovan tiedon määrää, saavutettavuutta ja laatua.
Paikkatietoinnovaatiot edellyttävät jaettuja infrastruktuureja
Risto Kalliola Turun yliopiston maantieteen laitokselta käsitteli esityksessään paikkatietopolitiikkaa. Kalliolan mukaan paikkatietoa on kaikki tieto, johon voidaan liittää sijainti; keskeisiä paikkatietopalveluita ovat mm. digitaaliset kartat sekä älykkäät paikannus- ja opastusjärjestelmät. Paikkatietobisneksellä näyttäisi olevan huikea kasvupotentiaali: innovatiivisia palveluita ovat mm. Google Earth, Microsoft Live Maps ja paikkatiedon "päälle" rakennetut virtuaalimaailmasovellukset (ks. esim. Eduskunnan kirjasto Microsoftin karttapalvelun paikallistamana). Myös Nokialla on suuria intressejä paikkatietopalveluiden suhteen.
Paikkatietopalveluiden yhteiskunnallispoliittista merkittävyyttä osoittaa se, että ne voivat tehdä havainnollisiksi mm. ympäristökatastrofien ja sotien aiheuttamia tuhoja (vrt. sateelliittikuvat Darfurista).
Paikkatietopalvelut yhdistelevät usein eri lähteistä tai tietovarannoista peräisin olevaa dataa. Jotta uusia innovaatioita voitaisiin toteuttaa eikä pyörää tarvitsisi keksiä kovin monta kertaa uudelleen, tarvitaan yhtenäisiä paikkatietoperiaatteita ja paikkatiedon kierrättämisen infrastuktuureja. Paikkatietoasiain neuvottelukunta on kansallinen asiantuntija- ja yhteistyöelin, joka määrittää kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin kehittämisen päälinjat. Turun yliopiston pyörittämä paikkatietolainaamo puolestaan välittää maksutta eri aineistontuottajien paikkatietoaineistoja testi-, tuotekehitys-, opetus- ja tutkimuskäyttöön. Eurooppalainen paikkatietoinfrastruktuuri on esitetty INSPIRE-direktiivissä. Kalliola korosti, että tietovarantojaan viisaasti vapauttamalla Suomi voisi toimia paikkatietoa hyödyntävän yhteiskuntakehityksen suunnannäyttäjänä.
Tietovarantopolitiikkaa Britanniassa
Ed Mayo ja Tom Steinberg laativat brittihallituksen pyynnöstä kiinnostavan selvityksen, joka ilmestyi kesäkuussa 2007 otsikolla The power of information. Raportin tavoitteena on tuoda tietovarantopolitiikka web 2.0 -todellisuuteen. Selvityksessä keskitytään erityisesti erilaisiin neuvontapalveluihin, joiden käyttäjät tolkullistavat maailmaa yhdessä ja jakavat erilaisia vinkkejä. Tällaisia verkkoyhteisöjä on Britanniassa muodostunut mm. terveystiedon alueelle. Raportissa mainitaan mm. netmums-palvelu sekä suomalaisen otakantaa.fi-palvelun brittiläiset vastineet.
Mayon ja Steinbergin asettama keskeinen kysymys on se, kuinka julkiset tahot voisivat avustaa neuvontapalveluja. Valtionhallinto ei saisi raportin laatijoiden mukaan myöskään rakentaa duplikaattipalveluja jo olemassa oleville verkkoyhteisöille.
Jos julkiset tietovarannot olisivat Britanniassa nykyistä helpommin lähestyttäviä, niitä voitaisiin käyttää erilaisten tietojen yhdistely- tai mashup-palvelujen pohjana (suomalainen mashup-palvelu on esim. hälytys- ja karttatietoa yhdistelevä Tilannehuone.fi). Mayo ja Steinberg painottavat erityisesti paikkatiedon ja muunlaisten perusrekisterien vapauttamista kansalaisten ja pienyritysten käyttöön tieto- ja yksityisyydensuojaa vaarantamatta. Julkisten tietovarantojen avoimien rajapintojen rooli on Mayon ja Steinbergin mukaan keskeinen kansallisen innovaatiopotentiaalin rakentamisessa. Mayon ja Steinbergin linjoilla näyttää olevan myös Free our data -kampanjan ja kampanjablogin perustanut The Guardian .
Britannian hallitus on ottanut Power of information -raportin suositukset vakavasti. Informaatiotutkimuksen yhdistyksen ja Eduskunnan kirjaston järjestämässä lauantaiseminaarissa käyty aktiivinen keskustelu osoittaa, että raportin kysymyksenasettelut ovat tärkeitä myös suomalaisen informaatiopolitiikan kannalta.
Kimmo Tuominen
P.S: Macen reaaliaikainen Jaiku-reportaasi seminaarin tapahtumista löytyy täältä.
Perustietovarannot
Julkishyödyke on yksityishyödykkeen vastakohta: lukuisat henkilöt voivat kuluttaa julkishyödykettä samanaikaisesti haittaamatta tai estämättä toistensa kuluttamisen mahdollisuutta. Julkishyödykkeenomaisen informaation jakaminen ei välttämättä vähennä sen arvoa, vaan se voi jopa lisätä sitä – myös taloudellisessa mielessä. Kansanedustaja Jyrki Kasvi argumentoi blogissaan taannoin kotimaisen paikkatiedon maksuttomuuden puolesta:
Kokemus on kuitenkin opettanut, että jos me haluamme jonkin tiedon ympärille luovaa liiketoimintaa, sen tiedon käytölle ei saa asettaa esteitä. Yhteiskunta hyötyisi vapaasti käytettävissä olevan paikkatiedon ympärille syntyvästä liiketoiminnasta paljon enemmän kuin niistä rippusista, mitä paikkatietopalveluiden raaka-ainetta myymällä saadaan.
Maksuttomuus/maksullisuus-problematiikkaa voi hahmottaa taloudellisten hyötyjen lisäksi myös kansalaisten perusoikeuksien ja demokratian toteutumisen näkökulmasta. Timo Kuronen teki 90-luvun loppupuolella selvityksen "Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia" (ks. saatavuus Selmassa). Selvityksessään hän nosti esiin kysymyksen siitä, mitkä julkisesti tuotetuista tietokannoista ovat kansalaisten perustietovarantoja, eli sellaisia tiedonlähteitä, joiden maksuttoman käytön tulisi kuulua jokamiehen ja -naisen oikeuden piiriin.
Lääketieteellisen ja oikeudellisen tiedon saatavuus ja ymmärrettävyys
Esteettömään käyttöön kuuluu maksuttomuuden lisäksi myös tiedon ymmärrettävyys ja luotettavuus. Nämä edellytykset korostuvat, kun on kyse kansalaisten kannalta olennaisen tärkeistä, mutta tiedontuotannossaan hyvin pitkälle kehittyneistä tiedonaloista, kuten lääketieteestä ja juridiikasta.
Eija Hukka ja Annikki Roos Kansanterveyslaitokselta kertoivat lauantaiseminaarissa tervesuomi.fi-hankkeesta . Heidän mukaansa merkittävä osa tiedonhauista käsittelee terveystietoa: 4,5 % ja uusimpien selvitysten mukaan jopa 10 % tiedonhauista liittyy terveystietoon. Terveystiedon alueella tiedon laatu ja luotettavuus ovat olennaisia; alueella on myös paljon markkinointisävytteistä informaatiota ja puhdasta huuhaata. Tiedonhakijat arvioivat tiedon laatua rutiininomaisesti, eivätkä heidän tiedonarviointimetodinsa ole välttämättä kovin kehittyneitä. Terveystiedonhakijat etsivät paitsi lääketieteellistä informaatiota, myös vertaistietoa; esim. pitkäaikaissairaat ovat kiinnostuneita kohtalotovereidensa kokemuksista ja ajatuksista.
Tervesuomi.fi -portaali tulee toteutumaan eri organisaatioiden ja potilasjärjestöjen yhteistyönä. Olennaista on käyttäjänäkökulma ja yhden luukun periaate: informaation on tultava käyttäjän luokse, eikä tiedonhakijalta voi edellyttää syvällistä tietoa esim. terveydenhoidon organisaatioiden keskinäissuhteista. Yhden luukun periaate tuo selkeitä synergiaetuja myös sisällöntuottajille.
Tervesuomi.fi-portaalin brandiin kuuluu, että sen välittämät tiedot ovat luotettavia ja laadukkaita. Portaalin toteutuksessa hyödynnetään semanttisen webin teknologioita.
Hukan ja Roosin esityksen loppupuolella käsiteltiin kiinnostavasti myös Open access -julkaisemisen vakiintumista lääketieteeseen: vertaisarvioiduista lääketieteellisistä lehdistä kuuluu noin 10 % avoimen julkaisemisen piiriin. Vapaasti verkosta saatavilla (esim. artikkelin laatijoiden kotisivuilla) on kuitenkin muutaman vuoden sisällä noin 20 % vuosittaisesta lääketieteellisten artikkeleiden tuotannosta (yksityiskohtaisemmat tutkimustulokset löytyvät täältä).
Tuomas Pöysti Valtiontalouden tarkastusvirastosta käsitteli oikeudellisen tiedon saatavuutta kansalaisen näkökulmasta. Oikeusvaltion periaate lähtee siitä, että kansalaisella on paitsi oikeus myös velvollisuus ymmärtää lakia. Tämä periaate on kuitenkin hankalasti toteutettavissa nykyisenlaisessa säädöstulvassa.
Julkisella vallalla puolestaan on velvollisuus tehdä säädöksistä ja tuomioistuinratkaisuista mahdollisimman ymmärrettäviä. Ymmärrettävyysperiaatteen käytännön toteuttamisen tiellä on kuitenkin esteitä: säädöskokoelmaa ja lakikirjaa ei ole kirjoitettu maallikoille; oikeudellisen tiedon ymmärtäminen edellyttää myös oikeudellisen systematiikan sekä säädös- ja normihierarkian hahmotuskykyä. Kirjastoilla ja joukkotiedotusvälineillä on tärkeä rooli oikeudellisen tiedon välittämisessä ja popularisoinnissa. Pöystin mukaan tarvittaisiin yhtenäinen oikeudellisen tiedon portaali, joka parantaisi taustoittavan ja ymmärrystä tuovan tiedon määrää, saavutettavuutta ja laatua.
Paikkatietoinnovaatiot edellyttävät jaettuja infrastruktuureja
Risto Kalliola Turun yliopiston maantieteen laitokselta käsitteli esityksessään paikkatietopolitiikkaa. Kalliolan mukaan paikkatietoa on kaikki tieto, johon voidaan liittää sijainti; keskeisiä paikkatietopalveluita ovat mm. digitaaliset kartat sekä älykkäät paikannus- ja opastusjärjestelmät. Paikkatietobisneksellä näyttäisi olevan huikea kasvupotentiaali: innovatiivisia palveluita ovat mm. Google Earth, Microsoft Live Maps ja paikkatiedon "päälle" rakennetut virtuaalimaailmasovellukset (ks. esim. Eduskunnan kirjasto Microsoftin karttapalvelun paikallistamana). Myös Nokialla on suuria intressejä paikkatietopalveluiden suhteen.
Paikkatietopalveluiden yhteiskunnallispoliittista merkittävyyttä osoittaa se, että ne voivat tehdä havainnollisiksi mm. ympäristökatastrofien ja sotien aiheuttamia tuhoja (vrt. sateelliittikuvat Darfurista).
Paikkatietopalvelut yhdistelevät usein eri lähteistä tai tietovarannoista peräisin olevaa dataa. Jotta uusia innovaatioita voitaisiin toteuttaa eikä pyörää tarvitsisi keksiä kovin monta kertaa uudelleen, tarvitaan yhtenäisiä paikkatietoperiaatteita ja paikkatiedon kierrättämisen infrastuktuureja. Paikkatietoasiain neuvottelukunta on kansallinen asiantuntija- ja yhteistyöelin, joka määrittää kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin kehittämisen päälinjat. Turun yliopiston pyörittämä paikkatietolainaamo puolestaan välittää maksutta eri aineistontuottajien paikkatietoaineistoja testi-, tuotekehitys-, opetus- ja tutkimuskäyttöön. Eurooppalainen paikkatietoinfrastruktuuri on esitetty INSPIRE-direktiivissä. Kalliola korosti, että tietovarantojaan viisaasti vapauttamalla Suomi voisi toimia paikkatietoa hyödyntävän yhteiskuntakehityksen suunnannäyttäjänä.
Tietovarantopolitiikkaa Britanniassa
Ed Mayo ja Tom Steinberg laativat brittihallituksen pyynnöstä kiinnostavan selvityksen, joka ilmestyi kesäkuussa 2007 otsikolla The power of information. Raportin tavoitteena on tuoda tietovarantopolitiikka web 2.0 -todellisuuteen. Selvityksessä keskitytään erityisesti erilaisiin neuvontapalveluihin, joiden käyttäjät tolkullistavat maailmaa yhdessä ja jakavat erilaisia vinkkejä. Tällaisia verkkoyhteisöjä on Britanniassa muodostunut mm. terveystiedon alueelle. Raportissa mainitaan mm. netmums-palvelu sekä suomalaisen otakantaa.fi-palvelun brittiläiset vastineet.
Mayon ja Steinbergin asettama keskeinen kysymys on se, kuinka julkiset tahot voisivat avustaa neuvontapalveluja. Valtionhallinto ei saisi raportin laatijoiden mukaan myöskään rakentaa duplikaattipalveluja jo olemassa oleville verkkoyhteisöille.
Jos julkiset tietovarannot olisivat Britanniassa nykyistä helpommin lähestyttäviä, niitä voitaisiin käyttää erilaisten tietojen yhdistely- tai mashup-palvelujen pohjana (suomalainen mashup-palvelu on esim. hälytys- ja karttatietoa yhdistelevä Tilannehuone.fi). Mayo ja Steinberg painottavat erityisesti paikkatiedon ja muunlaisten perusrekisterien vapauttamista kansalaisten ja pienyritysten käyttöön tieto- ja yksityisyydensuojaa vaarantamatta. Julkisten tietovarantojen avoimien rajapintojen rooli on Mayon ja Steinbergin mukaan keskeinen kansallisen innovaatiopotentiaalin rakentamisessa. Mayon ja Steinbergin linjoilla näyttää olevan myös Free our data -kampanjan ja kampanjablogin perustanut The Guardian .
Britannian hallitus on ottanut Power of information -raportin suositukset vakavasti. Informaatiotutkimuksen yhdistyksen ja Eduskunnan kirjaston järjestämässä lauantaiseminaarissa käyty aktiivinen keskustelu osoittaa, että raportin kysymyksenasettelut ovat tärkeitä myös suomalaisen informaatiopolitiikan kannalta.
Kimmo Tuominen
P.S: Macen reaaliaikainen Jaiku-reportaasi seminaarin tapahtumista löytyy täältä.
perjantai 16. toukokuuta 2008
Tiedettä kirjastossa
Torstaina 22.5. klo 13.00 alkaen kolme Eduskunnan kirjaston tutkijainsalissa työskentelevää tutkijaa esittelee tekeillä olevien väitöskirjojensa aihepiirejä.
Klo 13.00 Marko Karttunen. Vertaileva tutkimus Suomen puolueorganisaatioiden EMU-politiikkakantojen painotuseroista 1994 - 1999.
Klo 13.30 Kisakisa Kiwara. The Impact of Globalisation and transborder flow of personal data: Comparative study of privacy in EU and country without adequate data protection laws in respect of transfer of personal data outside European Union. Case study countries Finland, U.S. and Tanzania.
Klo 14.00 Merja Norros. Oikeudellinen yhteistyö Venäjän kanssa.
Esittelyt pidetään Aurora-salissa, joka sijaitsee kirjaston itsepalvelukerroksessa (pohjakerros). Tilaisuus on maksuton, eikä se edellytä etukäteisilmoittautumista.
Tutkijoiden tutkimusaiheiden tarkempi esittely löytyy täältä.
Tervetuloa kuulemaan tutkijoita ja esittämään kysymyksiä heidän aiheistaan!
Lisätietoja: tietoasiantuntija Annamari Törnwall puh. (09) 432 3466, sähköposti: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
Klo 13.00 Marko Karttunen. Vertaileva tutkimus Suomen puolueorganisaatioiden EMU-politiikkakantojen painotuseroista 1994 - 1999.
Klo 13.30 Kisakisa Kiwara. The Impact of Globalisation and transborder flow of personal data: Comparative study of privacy in EU and country without adequate data protection laws in respect of transfer of personal data outside European Union. Case study countries Finland, U.S. and Tanzania.
Klo 14.00 Merja Norros. Oikeudellinen yhteistyö Venäjän kanssa.
Esittelyt pidetään Aurora-salissa, joka sijaitsee kirjaston itsepalvelukerroksessa (pohjakerros). Tilaisuus on maksuton, eikä se edellytä etukäteisilmoittautumista.
Tutkijoiden tutkimusaiheiden tarkempi esittely löytyy täältä.
Tervetuloa kuulemaan tutkijoita ja esittämään kysymyksiä heidän aiheistaan!
Lisätietoja: tietoasiantuntija Annamari Törnwall puh. (09) 432 3466, sähköposti: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
tiistai 13. toukokuuta 2008
POSITIIVISIA KIRJASTOSKANDAALEJA
Suomen kirjastoseura, pääkaupunkiseudun kirjastot ja Eduskunnan kirjasto järjestivät huhtikuussa konferenssin Advocacy and Marketing for Libraries , jossa pohdittiin kirjastoalan vaikuttamista päättäjien, median sekä asiakkaiden näkökulmista. Sari Pajula kirjoitti konferenssivaikutelmistaan blogiimme jo runsaat pari viikkoa sitten ja konferenssista on esitetty blogipalautetta muuallakin . Tässä tekstissä käsittelen syventävämmin joitakin esitelmöitsijöiden esille tuomia asioita.
Poliitikkoihin vaikuttaminen
Timo Turjan mukaan kirjastoasioiden markkinoijan tulisi osata toimia poliittisen päätöksentekoprosessin eri vaiheissa. Ensimmäisessä vaiheessa uusi sosiaalinen ilmiö ilmestyy julkiseen keskusteluun. Tällöin asian edistämiseen haetaan poliittista tukea. Toisessa vaiheessa uusi ilmiö politisoidaan, jolloin suorat kontaktit poliitikkoihin muodostuvat tärkeiksi. Kirjastoasioiden edistämisen kannalta tämä toinen vaihe on ongelmallinen, koska kirjastoammattilaiset eivät ole poliittisesti kovin aktiivisia. Tämän jälkeen hallitus luonnostelee asiaa koskevaa lainsäädäntöä. On tärkeää saada luonnostelujen avuksi kirjastoissa työskentelevien mielipiteitä sekä kirjastoissa ja kirjastoista tehtyjä tutkimuksia. Hallituksen esitys saapuu eduskunnalle, jossa asiaa käsitellään täysistunnoissa, valiokunnissa ja eduskuntaryhmissä. Kirjastosektori voisi olla myös paremmin edustettuna valiokuntien asiantuntijakuulemisissa.
Toisaalta on syytä muistaa, että lainsäädäntötyötä koskevia yksittäisiä päätöksiä ei voi tehdä vain kirjaston näkökulmasta, vaan kirjastoja tarkastellaan aina osana laajempaa yhteiskunnallispoliittista kontekstia.
On arvioitu että kansanedustajat saavat päivittäin 700 sivua uutta aineistoa luettavakseen. Miten saada kansanedustajan huomio kiinnittymään itselle tärkeään asiaan? Ruotsin kirjastojärjestö pyrkii mainoskampanjallaan parantamaan Ruotsin kirjastolaitoksen rahoitusta. Kampanja on suunnattu poliittisille päätöksentekijöille ja sillä on selvä poliittinen päämäärä: Ruotsiin tarvitaan kansallinen kirjastopolitiikka.
Parhaiten kampanjat saavat poliittisten päättäjien huomiota, jos ne ovat poliittisia ja edistävät selvästi määriteltyjä päämääriä.
Mediakampanjat
Kai Ekholm esitteli Kansalliskirjaston viestintäohjelmaa, joka on kohdistettu erilaisille kohderyhmille: oma henkilökunta, muut kirjastot, julkaisijat, tiedonhankkijat, kulttuurista kiinnostuneet, yhteistyökumppanit ja media. Ekholm tähdensi, että viestintä vaikuttaa vain, jos viesti tavoittaa vastaanottajan. Viestin sisältö on tärkeä sen tavoitettavuuden kannalta: yllätyksellisyys voittaa ennustettavuuden, läheisyys kaukaisuuden, poikkeavuus tuttuuden, tunteet älyn.
Usein lähettäjä luulee vastaanottajan tietävän viestittävästä asiasta enemmän kuin tämä todellisuudessa tietääkään. Jotta viesti olisi tehokas ja vaikuttava, tulisi sen olla yksinkertainen ja tehokas.
Heikki Hellmanin mukaan sanomalehdillä ja kirjastoilla on toiminnassaan yhteinen tavoite: molemmat edistävät lukemista. Helsingin Sanomat on kampanjoinut näkyvästi kirjastojen hankintamäärärahojen lisäämisen puolesta, sivukirjastojen lakkauttamista vastaan sekä edistänyt keskustakirjaston rakentamista Helsingin ydinkeskustaan. Kampanjoilla on saavutettu hyviä tuloksia, mm. osa lakkautusuhan alla olleista sivukirjastoista on saanut jatkaa toimintaansa.
Oppia liike-elämästä
Jari Danielsson painotti palvelun tärkeää merkitystä asiakkaille. Kodinomaiset ympäristöt, joissa asiakas kokee olevansa kaiken huomion ja palvelun keskipiste, ovat tärkeitä. Palvelun tarjoajien työstä tulee näkyä ulospäin heidän mielihyvänsä saadessaan tehdä juuri tietylle asiakkaalle tiettyjä palveluja. Sisällöt ovat koko palvelun ydin.
Kokoelmat ovat kirjastojen sielu, eivät erikoiset kirjastorakennukset, joissa käydään vain sen takia, että voidaan kertoa ystäville vierailusta merkittävässä rakennuksessa.
Asiakkaat huomioon
Maija Jussilaisen mukaan tietoasiantuntijat ovat hyviä verkottumaan – keskenään. Verkottumista muiden ammattien edustajiin ja kirjaston taustaorganisaatioon tarvittaisiin enemmän.
Ministeriöiden tietopalvelut ja Eduskunnan kirjasto ovat VALTIPA-verkoston puitteissa kehittäneet työkäytäntöjä, joiden tavoitteena on yhteistyön lisääminen tietoasiantuntijoiden ja säädösvalmisteluja tekevien virkamiesten välillä. Vaikka säädösvalmistelun tietotuki -hankkeen tulokset ovat olleet lupaavia, parannettavaakin löytyy: tietoasiantuntijat ja lainsäätäjät voisivat olla vielä tiiviimmin yhteistyössä keskenään. Usein vedotaan ajan ja taitojen puutteeseen. Mutta onko todella kyse ajan vai rohkeuden puutteesta? Tietoasiantuntijan toiminta oman tietopalveluympäristön ulkopuolella on välttämätöntä. Organisaatioiden välinen yhteistyö on aina haastavaa, mutta onnistuessaan palkitsevaa.
Verkkopalvelut ja radio tavoittamaan uusia käyttäjiä
Yleisten kirjastojen asiakkailleen tarjoamia uusia palveluja esittelivät Krista Auvinen ja Rauha Lönn Vantaan ja Helsingin kaupunginkirjastoista.
Uusinta tietotekniikkaa voi soveltaa kirjaston palvelujen esittelemiseen, esim. Myyrmäen kirjastolla on omat sivunsa Facebookissa. YouTube mahdollistaa videoiden esittämisen kirjastojen järjestämistä tapahtumista. Flickr-valokuvapalvelun avulla asiakkaille voi tarjota virtuaalisia tutustumiskäyntejä kirjastoihin ja esitellä harvinaisempia kokoelmia sekä uutuusluetteloa kirjojen kansikuvien avulla.
Yleisradion Ylen aikaisessa Helsingin kaupunginkirjastolla on oma ohjelmansa "Kysy mitä vain" , jossa kirjastonhoitajat vastaavat katsojien ennakolta lähettämiin kysymyksiin. Tiedonhakua tehdään näkyväksi, kiinnostavaksi ja jännittäväksi. Vastausta on etsitty mm. kysymykseen "oliko Kekkosella oma tähti?" . Ohjelmalla on joka torstai yli 70 000 kuuntelijaa. Tavoitteena on, että radion välityksellä kirjasto tavoittaa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten käytä kirjastoa.
Lopuksi
Konferenssin tärkein opetus itselleni oli, että kirjastomarkkinoinnin täytyy nojautua kirjastotyön substanssiin: palveluihin ja kokoelmiin. Markkinoijan täytyy olla määrätietoinen ja tavoitteellinen. Jos halutaan parempia tuloksia, täytyy löytää myös tehokkaampia keinoja markkinointiviestien perille saamiseen. Ennakkoluulottomuus ja innovatiivisuus ovat markkinoijan hyveitä. On astuttava kirjaston seinien ulkopuolelle ja luotava uutiskynnyksen ylittäviä positiivisia kirjastoskandaaleja.
Kristiina Lähdesmäki
Poliitikkoihin vaikuttaminen
Timo Turjan mukaan kirjastoasioiden markkinoijan tulisi osata toimia poliittisen päätöksentekoprosessin eri vaiheissa. Ensimmäisessä vaiheessa uusi sosiaalinen ilmiö ilmestyy julkiseen keskusteluun. Tällöin asian edistämiseen haetaan poliittista tukea. Toisessa vaiheessa uusi ilmiö politisoidaan, jolloin suorat kontaktit poliitikkoihin muodostuvat tärkeiksi. Kirjastoasioiden edistämisen kannalta tämä toinen vaihe on ongelmallinen, koska kirjastoammattilaiset eivät ole poliittisesti kovin aktiivisia. Tämän jälkeen hallitus luonnostelee asiaa koskevaa lainsäädäntöä. On tärkeää saada luonnostelujen avuksi kirjastoissa työskentelevien mielipiteitä sekä kirjastoissa ja kirjastoista tehtyjä tutkimuksia. Hallituksen esitys saapuu eduskunnalle, jossa asiaa käsitellään täysistunnoissa, valiokunnissa ja eduskuntaryhmissä. Kirjastosektori voisi olla myös paremmin edustettuna valiokuntien asiantuntijakuulemisissa.
Toisaalta on syytä muistaa, että lainsäädäntötyötä koskevia yksittäisiä päätöksiä ei voi tehdä vain kirjaston näkökulmasta, vaan kirjastoja tarkastellaan aina osana laajempaa yhteiskunnallispoliittista kontekstia.
On arvioitu että kansanedustajat saavat päivittäin 700 sivua uutta aineistoa luettavakseen. Miten saada kansanedustajan huomio kiinnittymään itselle tärkeään asiaan? Ruotsin kirjastojärjestö pyrkii mainoskampanjallaan parantamaan Ruotsin kirjastolaitoksen rahoitusta. Kampanja on suunnattu poliittisille päätöksentekijöille ja sillä on selvä poliittinen päämäärä: Ruotsiin tarvitaan kansallinen kirjastopolitiikka.
Parhaiten kampanjat saavat poliittisten päättäjien huomiota, jos ne ovat poliittisia ja edistävät selvästi määriteltyjä päämääriä.
Mediakampanjat
Kai Ekholm esitteli Kansalliskirjaston viestintäohjelmaa, joka on kohdistettu erilaisille kohderyhmille: oma henkilökunta, muut kirjastot, julkaisijat, tiedonhankkijat, kulttuurista kiinnostuneet, yhteistyökumppanit ja media. Ekholm tähdensi, että viestintä vaikuttaa vain, jos viesti tavoittaa vastaanottajan. Viestin sisältö on tärkeä sen tavoitettavuuden kannalta: yllätyksellisyys voittaa ennustettavuuden, läheisyys kaukaisuuden, poikkeavuus tuttuuden, tunteet älyn.
Usein lähettäjä luulee vastaanottajan tietävän viestittävästä asiasta enemmän kuin tämä todellisuudessa tietääkään. Jotta viesti olisi tehokas ja vaikuttava, tulisi sen olla yksinkertainen ja tehokas.
Heikki Hellmanin mukaan sanomalehdillä ja kirjastoilla on toiminnassaan yhteinen tavoite: molemmat edistävät lukemista. Helsingin Sanomat on kampanjoinut näkyvästi kirjastojen hankintamäärärahojen lisäämisen puolesta, sivukirjastojen lakkauttamista vastaan sekä edistänyt keskustakirjaston rakentamista Helsingin ydinkeskustaan. Kampanjoilla on saavutettu hyviä tuloksia, mm. osa lakkautusuhan alla olleista sivukirjastoista on saanut jatkaa toimintaansa.
Oppia liike-elämästä
Jari Danielsson painotti palvelun tärkeää merkitystä asiakkaille. Kodinomaiset ympäristöt, joissa asiakas kokee olevansa kaiken huomion ja palvelun keskipiste, ovat tärkeitä. Palvelun tarjoajien työstä tulee näkyä ulospäin heidän mielihyvänsä saadessaan tehdä juuri tietylle asiakkaalle tiettyjä palveluja. Sisällöt ovat koko palvelun ydin.
Kokoelmat ovat kirjastojen sielu, eivät erikoiset kirjastorakennukset, joissa käydään vain sen takia, että voidaan kertoa ystäville vierailusta merkittävässä rakennuksessa.
Asiakkaat huomioon
Maija Jussilaisen mukaan tietoasiantuntijat ovat hyviä verkottumaan – keskenään. Verkottumista muiden ammattien edustajiin ja kirjaston taustaorganisaatioon tarvittaisiin enemmän.
Ministeriöiden tietopalvelut ja Eduskunnan kirjasto ovat VALTIPA-verkoston puitteissa kehittäneet työkäytäntöjä, joiden tavoitteena on yhteistyön lisääminen tietoasiantuntijoiden ja säädösvalmisteluja tekevien virkamiesten välillä. Vaikka säädösvalmistelun tietotuki -hankkeen tulokset ovat olleet lupaavia, parannettavaakin löytyy: tietoasiantuntijat ja lainsäätäjät voisivat olla vielä tiiviimmin yhteistyössä keskenään. Usein vedotaan ajan ja taitojen puutteeseen. Mutta onko todella kyse ajan vai rohkeuden puutteesta? Tietoasiantuntijan toiminta oman tietopalveluympäristön ulkopuolella on välttämätöntä. Organisaatioiden välinen yhteistyö on aina haastavaa, mutta onnistuessaan palkitsevaa.
Verkkopalvelut ja radio tavoittamaan uusia käyttäjiä
Yleisten kirjastojen asiakkailleen tarjoamia uusia palveluja esittelivät Krista Auvinen ja Rauha Lönn Vantaan ja Helsingin kaupunginkirjastoista.
Uusinta tietotekniikkaa voi soveltaa kirjaston palvelujen esittelemiseen, esim. Myyrmäen kirjastolla on omat sivunsa Facebookissa. YouTube mahdollistaa videoiden esittämisen kirjastojen järjestämistä tapahtumista. Flickr-valokuvapalvelun avulla asiakkaille voi tarjota virtuaalisia tutustumiskäyntejä kirjastoihin ja esitellä harvinaisempia kokoelmia sekä uutuusluetteloa kirjojen kansikuvien avulla.
Yleisradion Ylen aikaisessa Helsingin kaupunginkirjastolla on oma ohjelmansa "Kysy mitä vain" , jossa kirjastonhoitajat vastaavat katsojien ennakolta lähettämiin kysymyksiin. Tiedonhakua tehdään näkyväksi, kiinnostavaksi ja jännittäväksi. Vastausta on etsitty mm. kysymykseen "oliko Kekkosella oma tähti?" . Ohjelmalla on joka torstai yli 70 000 kuuntelijaa. Tavoitteena on, että radion välityksellä kirjasto tavoittaa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten käytä kirjastoa.
Lopuksi
Konferenssin tärkein opetus itselleni oli, että kirjastomarkkinoinnin täytyy nojautua kirjastotyön substanssiin: palveluihin ja kokoelmiin. Markkinoijan täytyy olla määrätietoinen ja tavoitteellinen. Jos halutaan parempia tuloksia, täytyy löytää myös tehokkaampia keinoja markkinointiviestien perille saamiseen. Ennakkoluulottomuus ja innovatiivisuus ovat markkinoijan hyveitä. On astuttava kirjaston seinien ulkopuolelle ja luotava uutiskynnyksen ylittäviä positiivisia kirjastoskandaaleja.
Kristiina Lähdesmäki
torstai 8. toukokuuta 2008
Valtaa kortilla vai valta kortilla?
Kansanedustaja, kirjailija Claes Anderssonin romaani Kuvien takana (1973) alkaa kuvauksella, jossa mielisairaalan lääkäri hämmästelee suurta avainnippuaan ja huokaa sen olevan raskas vallan symboli.
Ylilääkärillä on vielä suurempi nippu - ja loputtoman vallan merkit: avaimia sinne ja tänne, autoihin, asuntoon, krematorioon ja rakastajattaren asuntoon. Lääkäri pohtii potilaitaan, joilla ei ole ainuttakaan avainta ja haaveilee hyvän haltijattaren kolmesta toivomuksesta. Yhdellä toiveella hän poistaisi kaikki maailman avaimet.
Ruoka kortilla, lukkojen takana
Maatalousyhteiskunnassa emännillä oli vyöllään raskaat avainniput. Emännillä oli valtaa, joka ulottui rakennuksiin ja ruokavarastoihin. Isovanhempani elivät vauraassa Varsinais-Suomessa, jossa ruokaa riitti varastoitavaksi.
Isoäitini kuoli lapsivuoteelle synnytettyään liian monta lasta. Isoisäni, leskimies, meni naimisiin iäkkään naisen kanssa, joka ensityönään asensi raskaat lukot talouden ruokakomeroihin. Avaimia hän säilytti vyötäröllään. Kilisivät kuin ruokakellot, mutta kumisivat nälkää talon kuudelle lapselle. Äitipuoli käytti valtaa rajoittamalla ruokailua. Kului muutama vuosi ja valtiovalta säännösteli ruokaa korteilla.
Korttien valta
Nyt valta on kortilla. Avainniput ovat pienentyneet. Kultaisella kortilla avataan ovia - symbolisesti ja konkreettisesti. Kortilla syödään, liikutaan ja kuulutaan yhteisöihin. Ilman korttia voi elää vain yhteiskunnan ääripäissä, joko syrjäytyneenä tai vallan huipulla, jolloin joku toinen huolehtii korteista.
Rivikansalaisen lompakko täyttyy erilaisista etu-, jäsen-, henkilö-, pankki- ja luottokorteista. Myös kirjastoissa tarvitaan korttia. Toistaiseksi useimmilla kirjastoilla on oma korttinsa, niin Eduskunnan kirjastollakin. Toivottavasti pian koittaa aika, jolloin edes kirjastokortit ovat yhdellä kortilla.
Vallan tieto
Ranskalaisen filosofi Michel Foucaultin mukaan valtaa on kaikkialla (kts. teos Tarkkailla ja rangaista). Siksi vallasta muodostuu koko sosiaalisen kentän kattava verkosto. Valtaa on verkossa ja verkostoissa. Foucault kertoo nauravansa, kun kuulee Francis Baconilta peräisin olevan lauseen 'tieto on valtaa' yhdistettävän itseensä. Foucault pohti vallan ja tiedon suhdetta, mutta ei samaistanut niitä.
Valta myös tuottaa tietoa. Oivallinen paikka löytää vallan tuottamaan tietoa on Eduskunnan kirjasto. Kannattaa hankkia kulkukortti tiedon valtatielle, kirjastoon. Tiedon ovi aukeaa kortilla. Käytä valtaasi, hyvä lukija, käytä Eduskunnan kirjaston korttia!
Tiina Koskinen
Ylilääkärillä on vielä suurempi nippu - ja loputtoman vallan merkit: avaimia sinne ja tänne, autoihin, asuntoon, krematorioon ja rakastajattaren asuntoon. Lääkäri pohtii potilaitaan, joilla ei ole ainuttakaan avainta ja haaveilee hyvän haltijattaren kolmesta toivomuksesta. Yhdellä toiveella hän poistaisi kaikki maailman avaimet.
Ruoka kortilla, lukkojen takana
Maatalousyhteiskunnassa emännillä oli vyöllään raskaat avainniput. Emännillä oli valtaa, joka ulottui rakennuksiin ja ruokavarastoihin. Isovanhempani elivät vauraassa Varsinais-Suomessa, jossa ruokaa riitti varastoitavaksi.
Isoäitini kuoli lapsivuoteelle synnytettyään liian monta lasta. Isoisäni, leskimies, meni naimisiin iäkkään naisen kanssa, joka ensityönään asensi raskaat lukot talouden ruokakomeroihin. Avaimia hän säilytti vyötäröllään. Kilisivät kuin ruokakellot, mutta kumisivat nälkää talon kuudelle lapselle. Äitipuoli käytti valtaa rajoittamalla ruokailua. Kului muutama vuosi ja valtiovalta säännösteli ruokaa korteilla.
Korttien valta
Nyt valta on kortilla. Avainniput ovat pienentyneet. Kultaisella kortilla avataan ovia - symbolisesti ja konkreettisesti. Kortilla syödään, liikutaan ja kuulutaan yhteisöihin. Ilman korttia voi elää vain yhteiskunnan ääripäissä, joko syrjäytyneenä tai vallan huipulla, jolloin joku toinen huolehtii korteista.
Rivikansalaisen lompakko täyttyy erilaisista etu-, jäsen-, henkilö-, pankki- ja luottokorteista. Myös kirjastoissa tarvitaan korttia. Toistaiseksi useimmilla kirjastoilla on oma korttinsa, niin Eduskunnan kirjastollakin. Toivottavasti pian koittaa aika, jolloin edes kirjastokortit ovat yhdellä kortilla.
Vallan tieto
Ranskalaisen filosofi Michel Foucaultin mukaan valtaa on kaikkialla (kts. teos Tarkkailla ja rangaista). Siksi vallasta muodostuu koko sosiaalisen kentän kattava verkosto. Valtaa on verkossa ja verkostoissa. Foucault kertoo nauravansa, kun kuulee Francis Baconilta peräisin olevan lauseen 'tieto on valtaa' yhdistettävän itseensä. Foucault pohti vallan ja tiedon suhdetta, mutta ei samaistanut niitä.
Valta myös tuottaa tietoa. Oivallinen paikka löytää vallan tuottamaan tietoa on Eduskunnan kirjasto. Kannattaa hankkia kulkukortti tiedon valtatielle, kirjastoon. Tiedon ovi aukeaa kortilla. Käytä valtaasi, hyvä lukija, käytä Eduskunnan kirjaston korttia!
Tiina Koskinen
tiistai 6. toukokuuta 2008
Hakukoneajattelua?
Google on kaikkialla, runoudessakin. Tämän aamun Hesarissa arvioitiin esikoisrunokokoelmaa, joka kirjan takakansitekstin mukaan on "hakukoneella tuotettua runoutta". Onneksi Tytti Heikkisen runoja ei kuitenkaan arvioijan mukaan ole imaistu netistä. Hakukonesitaattien taustalta erottuu "runoilijan valintoja tekevä katse".
Tara Brabazon analysoi ja kritisoi teoksessaan "The University of Google: Education in a (post) information age" (ks. saatavuus Selmassa) yliopistomaailman tehokkuusajattelua. Hänen mukaansa opiskelijat sisäistävät tulospaineet, tuudittautuvat Googlen tarjoamaan valheelliseen kaiken tietämisen lupaukseen ja unohtavat kirjastot ja kirjastojen tarjoaman hitaan tiedon. Brightonin yliopiston mediatieteen professorina toimiva Brabazon korostaa, että asiantuntemusta ja kriittistä informaatiolukutaitoa ei saavuteta 15 sekunnissa, vaan näiden valmiuksien rakentumiseen menee vuosia.
Googlerunouden ja googleyliopiston kaltaiset metaforat panevat epäilemään, ettei hakukone ole vain neutraali tiedon haalimisen ja paikantamisen väline. Muuttavatko hakukoneet ajatteluamme ja olemistamme – sitä, kuinka me maailman hahmotamme? Tekevätkö ne meistä kärsimättömämpiä ja tyhmempiä? Vai mahdollistavatko ne entistä paremman keskittymisen olennaiseen?
Viime aikoina olen huomannut, että jotkut kirjastomme asiakkaista mieltävät Selma-kokoelmatietokannan eräänlaiseksi Google-klooniksi. Joku puhuu "siitä teidän hakukoneesta" ja toinen kuvailee Selma-haun tuloksia googlemaisin ilmaisuin ("ei siellä ollut niin kovin monta hittiä").
"Kun netti on ympärillämme ambienttina kuin hengitettävä ilma, tarvitsemme Googlen palveluja kaikkeen välitettyyn vertaisviestintään", kirjoittaa Kai Ekholm. Google määrittää, mallintaa ja ennakoi netinkäyttäjän toimintaa ja ajattelua. Kytkiessään tiedon ja käyttäjän toisiinsa Googlesta tulee paitsi mahtava bisnesvoima, myös itse kunkin ajattelua ja maailmankuvaa muovaava vallankäyttäjä.
On varmaankin oireellista, että kadonnutta sukkaa, kännykkää tai avainnippua etsiessäni huomaan joskus kaipaavani iGooglea myös kotioloissa.
Kimmo Tuominen
PS: Uusimmassa Tietolinjassa on käsitelty kiinnostavasti Google-sukupolvea. Laila Heinemann referoi tutkimusta, jonka perusteella monet digitaalinatiiveja koskevat oletuksemme osoittautuvat myyteiksi.
Tara Brabazon analysoi ja kritisoi teoksessaan "The University of Google: Education in a (post) information age" (ks. saatavuus Selmassa) yliopistomaailman tehokkuusajattelua. Hänen mukaansa opiskelijat sisäistävät tulospaineet, tuudittautuvat Googlen tarjoamaan valheelliseen kaiken tietämisen lupaukseen ja unohtavat kirjastot ja kirjastojen tarjoaman hitaan tiedon. Brightonin yliopiston mediatieteen professorina toimiva Brabazon korostaa, että asiantuntemusta ja kriittistä informaatiolukutaitoa ei saavuteta 15 sekunnissa, vaan näiden valmiuksien rakentumiseen menee vuosia.
Googlerunouden ja googleyliopiston kaltaiset metaforat panevat epäilemään, ettei hakukone ole vain neutraali tiedon haalimisen ja paikantamisen väline. Muuttavatko hakukoneet ajatteluamme ja olemistamme – sitä, kuinka me maailman hahmotamme? Tekevätkö ne meistä kärsimättömämpiä ja tyhmempiä? Vai mahdollistavatko ne entistä paremman keskittymisen olennaiseen?
Viime aikoina olen huomannut, että jotkut kirjastomme asiakkaista mieltävät Selma-kokoelmatietokannan eräänlaiseksi Google-klooniksi. Joku puhuu "siitä teidän hakukoneesta" ja toinen kuvailee Selma-haun tuloksia googlemaisin ilmaisuin ("ei siellä ollut niin kovin monta hittiä").
"Kun netti on ympärillämme ambienttina kuin hengitettävä ilma, tarvitsemme Googlen palveluja kaikkeen välitettyyn vertaisviestintään", kirjoittaa Kai Ekholm. Google määrittää, mallintaa ja ennakoi netinkäyttäjän toimintaa ja ajattelua. Kytkiessään tiedon ja käyttäjän toisiinsa Googlesta tulee paitsi mahtava bisnesvoima, myös itse kunkin ajattelua ja maailmankuvaa muovaava vallankäyttäjä.
On varmaankin oireellista, että kadonnutta sukkaa, kännykkää tai avainnippua etsiessäni huomaan joskus kaipaavani iGooglea myös kotioloissa.
Kimmo Tuominen
PS: Uusimmassa Tietolinjassa on käsitelty kiinnostavasti Google-sukupolvea. Laila Heinemann referoi tutkimusta, jonka perusteella monet digitaalinatiiveja koskevat oletuksemme osoittautuvat myyteiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)